Kyllä muuten pömpöttää jo. Vauvva <3
Puolivälissä raskautta ollaan. Ihana fiilis.
maanantai 10. maaliskuuta 2014
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Neljäs kerta näyttää toden sanovan
Heippulivei!
Viikonloppua vietelty kotosalla kämppää laitellen. Miehen vanhemmat käväisi myös meillä tuomassa pari kaappia ja kahvittelemassa. Väsymys on putkahtanut takaisin eikä meinaa millään helpottaa! Mies siis enemmänkin laittanut tätä kämppää kun mä en vaan jaksa nousta sohvalta.
Tänään sain itsestäni kuitenkin irti ja lähdin mukaan piiitkälle lenkille koiran kanssa. Teki hyvää! Auringonpaiste sai mua piristymään ainakin vähäsen ja koiran iloa oli taas niin ihana katsoa. Nyt tässä maataan koirulin kanssa sohvalla, se rötköttää mun sylissä (30kg rotikkavizslamix, ei mikään pieni hauva siis). Koira väsytetty ja tuleva äippä myös. Rentoa menoa siis nyt ainakin hetken! Kämppää haluan tänään järkätä itsekin sillä tää lähenee jo valmista ja mun kätösistä varmasti on apua.
Perjantaina oli tosiaan se kontrolliultra. Oli jännä mennä ultraan sillein että tietää että vauva on elossa, kun aamujumpat oli pienellä kohdussa menossa. Napakkoja potkuja tuikkaili vauva odotustilassa! Aina ennen siinä odotustilan penkillä olen miettinyt että onkohan kaikki hyvin, onko vauva elossa ym ym. Nyt tiesin että on, joten jännitin vain sitä että onko kohdunsuun tilanne edelleen hyvä.
Ja olihan se. Täydellinen lääkärin sanojen mukaan. Ei pehmennyt yhtään ja täysin kiinni myös ulkosuu. Istukka oli kohdun sivuseinässä ja sekin kuulemma hyvä juttu. Lääkäri sanoikin mulle: "Kyllä tämä raskaus näyttää menevän nyt hyvin". Ette voi uskoakaan miltä nuo sanat tuntuivat. Koska en voi käsittää edelleenkään että ollaan edes päästy näin pitkälle. Huomenna on 20+0. Ikinähän ei tiedä mitä tapahtuu ja edelleen tuntuu epätodelliselta että vauva selviäisi kesään asti ja syntyisi turvallisesti maailmaan, mutta nyt näyttää hyvältä ja siitä aion nauttia.
Rakenneultra on 19.3 ja siitä parin vkon päästä alkaa äitipolin kontrolliultrat. Mua aletaan ottaa sinne n. kahden viikon välein. Taustan, klexane-lääkityksen ja raskausdiabeteksen takia. Hyvä vain että seuraavat. Ja ihanaahan se on pientä käydä katselemassa useammin.
Nyt nostan jalat ylös ja alan pelaamaan fb:ssä olevaa peliä johon olen täysin koukussa. Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille. Kuullaan taas!
Viikonloppua vietelty kotosalla kämppää laitellen. Miehen vanhemmat käväisi myös meillä tuomassa pari kaappia ja kahvittelemassa. Väsymys on putkahtanut takaisin eikä meinaa millään helpottaa! Mies siis enemmänkin laittanut tätä kämppää kun mä en vaan jaksa nousta sohvalta.
Tänään sain itsestäni kuitenkin irti ja lähdin mukaan piiitkälle lenkille koiran kanssa. Teki hyvää! Auringonpaiste sai mua piristymään ainakin vähäsen ja koiran iloa oli taas niin ihana katsoa. Nyt tässä maataan koirulin kanssa sohvalla, se rötköttää mun sylissä (30kg rotikkavizslamix, ei mikään pieni hauva siis). Koira väsytetty ja tuleva äippä myös. Rentoa menoa siis nyt ainakin hetken! Kämppää haluan tänään järkätä itsekin sillä tää lähenee jo valmista ja mun kätösistä varmasti on apua.
Perjantaina oli tosiaan se kontrolliultra. Oli jännä mennä ultraan sillein että tietää että vauva on elossa, kun aamujumpat oli pienellä kohdussa menossa. Napakkoja potkuja tuikkaili vauva odotustilassa! Aina ennen siinä odotustilan penkillä olen miettinyt että onkohan kaikki hyvin, onko vauva elossa ym ym. Nyt tiesin että on, joten jännitin vain sitä että onko kohdunsuun tilanne edelleen hyvä.
Ja olihan se. Täydellinen lääkärin sanojen mukaan. Ei pehmennyt yhtään ja täysin kiinni myös ulkosuu. Istukka oli kohdun sivuseinässä ja sekin kuulemma hyvä juttu. Lääkäri sanoikin mulle: "Kyllä tämä raskaus näyttää menevän nyt hyvin". Ette voi uskoakaan miltä nuo sanat tuntuivat. Koska en voi käsittää edelleenkään että ollaan edes päästy näin pitkälle. Huomenna on 20+0. Ikinähän ei tiedä mitä tapahtuu ja edelleen tuntuu epätodelliselta että vauva selviäisi kesään asti ja syntyisi turvallisesti maailmaan, mutta nyt näyttää hyvältä ja siitä aion nauttia.
Rakenneultra on 19.3 ja siitä parin vkon päästä alkaa äitipolin kontrolliultrat. Mua aletaan ottaa sinne n. kahden viikon välein. Taustan, klexane-lääkityksen ja raskausdiabeteksen takia. Hyvä vain että seuraavat. Ja ihanaahan se on pientä käydä katselemassa useammin.
Nyt nostan jalat ylös ja alan pelaamaan fb:ssä olevaa peliä johon olen täysin koukussa. Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille. Kuullaan taas!
torstai 6. maaliskuuta 2014
19+3 ja muutto ohi
Huhheijjaa, enpäs halua enää koskaan muuttaa raskaana ollessani! Keho on ihan kakkana, väsyttää enemmän kun ikinä ja henkisesti aivan poikki.
Mutta. Vauvan potkut ja liikkeet alkavat tuntua jo säännöllisemmin ja osa oikein kovista potkuista tuntuu jo masun päältäkin. Voi rakkaus! Jotain piristettä muuton keskellä sentään oli. Kämppä on vielä täysi kaaos mutta pikkuhiljaa etenee.
Kaikki täällä siis oikein hyvin! Perjantaina on kontrolliultra, kohdunsuuta tsekkaillaan varmuuden vuoksi. Ja päästään kurkkimaan pientä ihmettämme.
Fiilis on hyvä. Onnellinen. Viikot kipittävät vauhdilla eteenpäin ja jos tätä tahtia jatkuu niin pianhan on jo heinäkuu. Iik!
Huomenna olisi vuorossa vauvanvaatteiden viikkailua kaappiin. Niitä kun kertynyt jo hyvä määrä. Vaunuillekin pitäisi löytää joku hyvä säilytys paikka kotoa.
Päivittelen taas, paremmalla ajalla! Heipsun. :)
Mutta. Vauvan potkut ja liikkeet alkavat tuntua jo säännöllisemmin ja osa oikein kovista potkuista tuntuu jo masun päältäkin. Voi rakkaus! Jotain piristettä muuton keskellä sentään oli. Kämppä on vielä täysi kaaos mutta pikkuhiljaa etenee.
Kaikki täällä siis oikein hyvin! Perjantaina on kontrolliultra, kohdunsuuta tsekkaillaan varmuuden vuoksi. Ja päästään kurkkimaan pientä ihmettämme.
Fiilis on hyvä. Onnellinen. Viikot kipittävät vauhdilla eteenpäin ja jos tätä tahtia jatkuu niin pianhan on jo heinäkuu. Iik!
Huomenna olisi vuorossa vauvanvaatteiden viikkailua kaappiin. Niitä kun kertynyt jo hyvä määrä. Vaunuillekin pitäisi löytää joku hyvä säilytys paikka kotoa.
Päivittelen taas, paremmalla ajalla! Heipsun. :)
maanantai 3. maaliskuuta 2014
19+0
Minä en käsitä. 20 raskausviikko on tänään lähtenyt käyntiin. Minä olen päässyt raskaudessani jo näille viikoille? Onko tämä unta? Ei taida olla. Vaikka kuinka nipistelen itseäni niin en herää. Rakas vauva potkiskelee mahassa ja jotkut potkut näkyvät jo ulospäinkin. Hän elää, kasvaa, kehittyy. Nyt jo tasan 19 viikkoa olen ollut raskaana. Käsittämätöntä.
Itkin tänään muutaman kyyneleen. Ilosta. Tämä on minulle iso asia, puolivälin viikko alkanut.
Katselin vaunulaatikkoamme, mietin että saanko tosiaan koota nuo vaunut. Laittaa vauvamme sinne ja lähteä vaunulenkille. Minäkö?
Onko meitä tosiaan ensi kesänä kolme? Saanko minä kokea sen onnen jota haikein mielin olen katsonut aina vain ulkopuolelta.
Pelkään yhä, menettämistä. Mutta kiitän myös siitä että olen saanut rakastaa tätä ihmettäni näin pitkäänkin. Aion nauttia jokaisesta hetkestä kun en pelkää.
Pysy rakas pikkuiseni äidin mukana, täytä äidin syli. Anna elämälleni suurin suurin tarkoitus. Minun vauvani, minun ja mieheni vauva. Emme malta odottaa että saamme sinut syliimme. Mutta pysy, malta pysyä vielä.
Itkin tänään muutaman kyyneleen. Ilosta. Tämä on minulle iso asia, puolivälin viikko alkanut.
Katselin vaunulaatikkoamme, mietin että saanko tosiaan koota nuo vaunut. Laittaa vauvamme sinne ja lähteä vaunulenkille. Minäkö?
Onko meitä tosiaan ensi kesänä kolme? Saanko minä kokea sen onnen jota haikein mielin olen katsonut aina vain ulkopuolelta.
Pelkään yhä, menettämistä. Mutta kiitän myös siitä että olen saanut rakastaa tätä ihmettäni näin pitkäänkin. Aion nauttia jokaisesta hetkestä kun en pelkää.
Pysy rakas pikkuiseni äidin mukana, täytä äidin syli. Anna elämälleni suurin suurin tarkoitus. Minun vauvani, minun ja mieheni vauva. Emme malta odottaa että saamme sinut syliimme. Mutta pysy, malta pysyä vielä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)