Täällä taas!

Heippahei :)

Mulla on ollut tässä muutto kiireitä, stressiä ja kaikenmoista muutakin puuhaa joten olen ollut saamaton kirjoittamaan blogin puolelle. Kaikki on kuitenkin hyvin! Jos joku on miettinyt onko jokin mennyt raskaudessa mönkään. Ei ei toki, nyt mennään jo rv 18+3 ja voi elämä miten onnellinen voinkaan olla että viikot näyttävät jo tuota. Pian on puoliväli!

Voin myöntää että keskenmeno pelkoni on alkanut hälvetä hieman, vaikka minua pelottaakin se etten pelkää. Outoa. Mitä vain voi tapahtua, mutta voi myös jäädä tapahtumatta. Saatamme saada ensi kesänä vauvan joka jää luoksemme. Siihen on yhtälailla mahdollisuudet.

Maha on pullahtanut esiin jo mukavasti ja kaappini housuvalikoima alkaa olla säälittävä. Tai onhan niitä housuja vaikka muille jakaa mutta ei semmoisia jotka päälle mahtuisi. Huvittavaa! Housut roikkuu reisistä, pepusta ja muualta koska painoa on tosiaan yli kymmenen kiloa tippunut mutta maha on ottanut semmoisen kasvuspurtin ettei mun vanhat housut kykene venymään semmosiin mittoihin. :D Oiskohan äippähousujen metsästysten aika? Tai sitten tyydyn ostelemaan supervenyviä legginssejä. 

Pian on kontrolliultrankin aika taas. Se on 7.3 eli ihan pian! Muutamme tänä viikonloppuna joten puuhaa riittää niin ehkä aika kipittää eteenpäin kivalla vauhdilla. En millään malttaisi odottaa että saamme taas nähdä pikkuisemme ja toivottavasti kuulla vain hyviä uutisia!

Vaikka vauvan sukupuolella ei ole meille mitään merkitystä, ei siis toiveita kumpaankaan suuntaan kuten varmasti voitte uskoa. Kunhan saisimme vauvan, elävän lapsen sylimme täyttämään. Se olisi tärkeintä. Mutta ajattelin kuitenkin tuossa ensi viikon ultrassa asiaa jo kysäistä että näkyisikö mahdollisesti kumpi olisi tulossa. Rakenneultra kun on maaliskuun loppupuolella. Olisihan se kiva tietää kumpaa odottaa! Olisiko siellä pieni tyttö vaiko pieni poika. Vai meinaakohan meidän vauva pitää jännityksen loppuun asti eikä näytä kumpi on? Se jää nähtäväksi!

Olen hölöttänyt täällä blogin puolella jo parisen viikkoa (kai) vauvan liikkeistä, että tunnen kuplat ja muut hipaisut. Nyt potkut ovat kummasti voimistuneet, tuntuu kunnon muljasuja ja tökkäyksiä. Välillä jopa niin kovia että luulisin että voisi ulospäinkin tuntua. Tai sitten kuvittelen! Potkut ja muut vauvan möyrimiset tuovat mielenrauhaa ja sitä tietoa että "elossa ollaan äiti." Ja konkretisoivat tätä raskautta. Sisälläni kasvaa ihme, pieni ihme joka kasvaa viikko viikolta ja jota rakastan päivä päivältä enemmän. Ihme josta olen haaveillut, jonka toivottavasti saan pitää.

Nyt taas riennän toiseen suuntaan. Kiitos jos jaksoit lukea. Minä jatkan vatsan kasvatustani ja tulen kertomaan kuulumisia taas pian. <3

Rv 16+4 ja kaikki hyvin ultrassa

Pikakirjoitus nyt!

Saimme hyviä uutisia kontrolli ultrassa. Tilanne on normaali eikä mitenkään uhkaava vauvalle. Lankojen laittamista ei edes tarvitse miettiä. Kaikki paikat kiinteitä, ei pehmenneet eivätkä anna periksi painellessa. Ulkosuu on joku millin tai kaksi auki, mutta ei edes sormelle. Tiukka napukka kuulemma. Edellinen lääkäri oli tehnyt monta mittaus virhettä ja muutenkin virheitä. Kohdunkaulaakin 4,5cm. Kaikki oikein hyvin!

Vauva oli vilkkaalla tuulella ja voi hitsit että olikin taas kasvanut. Äidin rakas. <3

Neuvola käyntikin oli tällä viikolla. Sieltä ei tullutkaan niin hyviä uutisia. :(
Mulla todettiin raskausdiabetes. Yksi arvo oli koholla. Paastoarvon pitäisi olla 5,3 ja mulla se oli 5,6. Eli nyt aletaan hoitaa ruokavaliolla diabetestä ensin. Saan sokerimittaus välineet kotiin 1,5vkon päästä ja nyt sitä ennen opettelen syömään tän ruokavalion mukaan.

Oon todella ilonen siitä että tuo löytyi ja voin itse vaikuttaa asiaan. Ruokavaliokin tuntuu ok:lta! Samoja siinä syödään kun mä syön muutenkin, herkkujen poisjättö ei tunnu miltään koska senkin olin pääosin jo tehnyt ennen raskauttakin.

Mun paino putosi ennen raskautta 5kg ja nyt raskauden aikana se on laskenut 7kg. Eli yhteispudotus lokakuusta tähän päivään on -12kg. Mun kohdalla tää ei ole huolestuttavaa sillä liikapainoa on. Kuitenkaan se ei saa kauheasti alkaa tippua joten painoa on seurattava tän uuden tiukan ruokavalionkin takia.

Fiilis on kaikenkaikkiaan ihan hyvä. Ruokavalio vaatii opettelua ja keskittymistä mutta pääasia on se että vauva voi hyvin ja pysyy yhä mukana. Vointi on muutenkin ihan ok, pientä pahoinvointia vielä ja väsymys on edelleen karmaisevaa + liitoskipuja ja selkäkipuja MUTTA ne kuuluu tähän. <3

Tämä tuleva äiti kiittää ja kuittaa. Ja ihanaa ystävänpäivää kaikille.

RV 15+4 ja huolta..

Huh. Ei kaikki nyt sujukaan ihan niin hyvin kun haaveilin. Jouduin lähtemään eilen sairaalaan näytille sillä tilanne raskauden kanssa alkoi huolettaa. Ruskeaa vuotoa, kipua.
Ultrasivat ja vauva voi hyvin, kasvaa hyvin ja oikein vikkelä pikkuinen jo.

Mutta. Kohdunsuuta, kaulaa ym ultrattiin siis myös koska kohdunsuu aristi aivan piruna sisätutkimuksessa. Ja ulkosuu on jo auennut vaikka viikkoja näin vähän. Kohdunkaulaa reilut 3cm ja sisäsuu kiinni. Kestää hyvin painelun.

Ulkosuun aukeaminen uudelleen synnyttäjillä on yleensä normaalia, ja mm. mun äidilläni oli puolet raskaudesta ulkosuu auki kun mua odotti, ja mä olen esikoinen. Mun tilanteessakin tämä voi olla normaalia.. Mutta silti nyt tukilankojen laittamista mietitään. Mä kun olen periaatteessa ensisynnyttäjä koska täysiaikaista vauvaa en ole koskaan synnyttänyt. Ja keskenmeno rv 18 on kuitenkin ihan ihan eri asia. Siksi siitä nyt huolehditaan.

Eilen oli epäilys myös kohtutulehduksesta, arvo oli 13 eilen ja tänään myös 13, eli siitä ei sittenkään huolta. Nyt odottelen ensi keskiviikkoa jolloin on kontrolliultra ja tukilankojen laittamista pohditaan samalla. Toivon että tämä ei oikeasti tarkoita mitään hälyttävää. Minä en voi menettää tätäkin pientä.

Pitäkää meille peukkuja. Täällä koetan nyt relata kun lääkäri mua puhelimessa äsken rauhoitteli. Ei välttämättä ole mitään hätää. Toivotaan näin.

Pienet liikkeet tuntuu edelleen ja useammin kokoajan. Voi hitsit miten onnelliseksi niiden tunteminen tekee. Äidin pieni jumppaaja. :)

Poks ja blobblob 15+0!

Tänään lähti raskausviikko 16 käyntiin (Sikiön paino on jo 100g ja koko pituus 12cm.), ja meidän pienellä on ollut kovat jumpat menossa viime päivinä. Kuplia ja muljasuja! Hassua miten raskaus konkretisoituu kun liikkeitä alkaa tuntemaan edes vähän.

Uusi viikko, uudet kujeet. Myös arjessamme. Pian pitäisi aloittaa pakkailut sillä muutamme ensi kuun alussa! Vihdoin saimme asunnon jossa halvempi vuokra. Olen tästä todella onnellinen.

Pakkailut ja muut muuttotohinat eivät hirveästi innosta, mutta kyllä sen jaksaa kun lopputuloksena uusi kivempi koti. Muhun on iskenyt joku sisustusvimma?! Saas nähdä mitä kaikkea kekkaan uuteen kotiin. Mut jospa ensin edes saisi tavarat laatikoihin ja roudattua ne uuteen asuntoon. ;)

Mun raskaus on ollut aikalailla salaisuus tähän mennessä. Siis olen kertonut lähipiirille ja netissä toki tää linkki viuhuu ympäriinsä mutta suvulle ei olla asiaa vielä paljastettu. Tokihan sitten sen oli yksi ihminen mennyt möläyttämään ja nyt sana leviää. 1pvä ja meidän suvussa tietää KAIKKI. Ei tää sillälailla harmita, ei tää nyt mikään supersalaisuus ole.. En vaan jaksaisi tästä jauhaa ihmisten kanssa jotka ei mun arjessa ole ja olisihan se ollut kiva itse kertoa sit jossain vaiheessa. Enkä mä keskenmenon takia jättänyt kertomatta, se ei ole meille mikään salaisuus ja voidaan se sanoa jos niin kävisikin. Lähipiirin tuki on hirveän tärkeää. <3 Ehkä vaan halusi ensin iloita pienemmällä joukolla ja elää odotusaikaa rauhassa. Mutta nyt sen tietää kaikki eikä voi mitään!

Onhan se kyllä kurjaa että kun sanotaan että EI saa vielä kertoa, kerromme itse kun sen aika on. Niin mennään kertomaan. Kurjaa ettei voi luottaa.

Ei tänne nyt silti mitään kökköä kuulu vain, odotuksen ilo alkaa kasvaa kokoajan muhun enemmän kiinni. Mua pelottaa se että pelko alkaa hellittää! Tosi sekavaa siis! Mutta oiiii miten ihana olo kun nauttii tästä pienestä täällä!

Pian on neuvola taas ja hitsinpimpulat, rakenneultraankaan ei ihan kamalasti ole aikaa. Se on maaliskuussa 19.pvä. Sekin päivä tulee äkkiä kun tuntuu että viikot ja kuukaudet juoksee.

Paljon sekakuulumisia nyt, minä jatkan nyt päivääni ja hihkun ja hehkun vauvaonnea! Ihanaa päivää kaikille teille. <3

Toivoa & iloa

Rv 14+5.

Näin nämä päivät menevät, kohta jo poksahtaa 15 täyteen. Huonon olon, väsymyksen ja muun keskellä päivät vain juoksevat eteenpäin. Minulla ei ole enää yhtään semmoinen olo että aika matelisi.

Viime päivinä olen alkanut huomaamaan että keskenmenon pelko alkaa hellittää hieman. Olen yrittänyt taistella sitä vastaan alitajuisesti, etten anna sen pelon unohtua. Mutta eilen kävin jubaamassa pään tilastani ja purkamaan fiiliksiä niin tajusin siellä että tottakai haluan nauttia tästä raskaudesta. Jos minua ei jonain päivänä pelota, se on vain positiivista. Jos minua pelottaa, annan itseni pelätä. Mutta ne hetket jolloin voin suunnitella tulevaa ja ajatella positiivisesti, teen niin. Tämä pieni vauvanalku sisälläni on niiin rakas minulle jo nyt että tottakai haluan siitä olla vain iloinen!

En tiedä mistä se johtuu että pelko alkaa häiventyä. Ehkä siitä että viikkoja kertyy lisää. Riski on pienentynyt jo muutenkin ja minä olen aivan normiodottaja tilastoissa sillä raskauttani lääkitään. Keskenmenoriskini ei ole kasvanut 3km myötä koska klexane-lääkitys tehoaa minun vikaani. Riskit eivät siis ole järjettömän suuret ja tulpan vaaraa ei lääkkeen takia voi olla.

Ehkä alan näitä faktoja hiljalleen tajuta. Minulla on lääke joka auttaa siihen vikaan, josta johtuivat kaikki 3 keskenmenoa. Voiko olla hienompaa? On todella ihana asia että syy löytyi, sillä en voi edes kuvitella mitä tämä olisi epätietoisuudessa. Tai huono tuuri-selityksellä. Nyt on selkeä syy ja siihen hoito. Toivon että se tepsii meillä niinkuin muillakin. <3

Eilen höpistiin miehen kanssa pinnasängyistä ja lempparivaunutkin on jo löydetty.  Gessleinin yhdistelmävaunut! Ne hankitaan sitten jossain vaiheessa. Myös nukkumäjärjestelyistä höpistiin hieman. Lähinnä vaan lemmikkien kannalta. Mutta oli aiiivan ihana puhua tulevasta! Ja varsinkin sillä sävyllä "kun meillä on kotona vauva". Niin hassu ajatus! Niin onnellinen ja ILOINEN ajatus. Haave, unelma. Toteutunut ensi kesänä?

Tänään raskautta kohtaan on hyvä fiilis. Paijailen masuani. Jostain tämä usko ja toivo nyt tulee. Ehkä se on hyvä merkki?

Olen tuntenut jopa jo pieniä potkuja. Hipaisuja, hentoja tökkäyksiä. Ehkä sekin konkretisoi. Ainakin niistä tulee aivan superonnellinen olo. Äidin pieni siellä jumppailee. Ja voi hyvin.

Näillä hyvillä fiiliksillä jatkan viikonlopun viettoa! Kivaa vkloppua teillekin! <3