Minä en käsitä. 20 raskausviikko on tänään lähtenyt käyntiin. Minä olen päässyt raskaudessani jo näille viikoille? Onko tämä unta? Ei taida olla. Vaikka kuinka nipistelen itseäni niin en herää. Rakas vauva potkiskelee mahassa ja jotkut potkut näkyvät jo ulospäinkin. Hän elää, kasvaa, kehittyy. Nyt jo tasan 19 viikkoa olen ollut raskaana. Käsittämätöntä.
Itkin tänään muutaman kyyneleen. Ilosta. Tämä on minulle iso asia, puolivälin viikko alkanut.
Katselin vaunulaatikkoamme, mietin että saanko tosiaan koota nuo vaunut. Laittaa vauvamme sinne ja lähteä vaunulenkille. Minäkö?
Onko meitä tosiaan ensi kesänä kolme? Saanko minä kokea sen onnen jota haikein mielin olen katsonut aina vain ulkopuolelta.
Pelkään yhä, menettämistä. Mutta kiitän myös siitä että olen saanut rakastaa tätä ihmettäni näin pitkäänkin. Aion nauttia jokaisesta hetkestä kun en pelkää.
Pysy rakas pikkuiseni äidin mukana, täytä äidin syli. Anna elämälleni suurin suurin tarkoitus. Minun vauvani, minun ja mieheni vauva. Emme malta odottaa että saamme sinut syliimme. Mutta pysy, malta pysyä vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti