Oon ollut superlaiska kirjoittelemaan tänne mitään. Hups.
Meille kuuluu oikein hyvää. Viikot ne vaan huristelee eteenpäin ja vauva pysyy edelleen mukana. Voitte varmasti kuvitella kuinka onnellinen, kiitollinen ja helpottunut olen.
Kaksi kertaa on ultrassakin nyt keritty vierailla puolenvälin poksumisen jälkeen. Toinen oli päivystyskäynti supistusten takia jotka huolettivat kätilöitäkin. Niihin ei syytä löydetty ja kaikki oli tutkimuksissa normaalisti. Supistukset loppuivatkin seinään samana päivänä. Olivat siis säännöllisiä ja todella kipeitä. Onneksi niitä ei nyt ole tuon jälkeen näkynyt. Tyttöveikkaus saatiin päivystysultrasta! Paikalla oli aivan ihana lääkäri joka ajan kanssa paneutui meidän tilanteeseen, nosti klexane annosta (oli liian pienellä annoksella) ja tutki niiin läpikotaisin minut ja vauvan. Hymy suin lähdettiin sairaalalta kotiin.
Rakenneultra oli myös tietysti edessä kun yli puolenvälin ollaan päästy. Kaikki rakenteet normaalit, ei mitään poikkeavaa löytynyt! Vaavin painoarvio oli 423g mikä oli täysin normaali ja hyvä painoarvio. Tyttöä jälleen veikkailtiin. Meille taitaapi siis tyttövauva olla tulossa! Oivoi kun olen onnellinen. Sama se kumpi sukupuoli olisi ollut mutta nyt kun sukupuolen tietää (ainakin melkein varmasti) niin jotenkin konkretisoitui tämä asia vielä enemmän: Meille tulee vauva. Tyttövauva.
Ei tämä sentään vain hattaraa ole.. ;) Mulla on järkkyjä liitoskipuja (?) ja kävely on aika tuskaa. Menenkin hitaammin kun etana kun tuntuu että niin repii nivusista ja muutenkin lantion seudulta. Tässä tapauksessa voisin sanoa että onneksi en työelämässä ole koska nyt olisi saikun paikka sitten. Keho käskee hiljentämään tahtia joten niin on tehtävä. Mies onneksi jaksaa ja haluaa koiramme lenkitykset hoitaa, tai siis pidemmät lenkit joten mun ei tarvitse siitä paineita ottaa.
Väsymys on myös tupsahtanut takaisin ja mä jo epäilin että hemoglobiini ois alhaalla mutta eeeeei, neuvolassa kun se mitattiin niin oli 131 ja neuvolantäti ihmettelikin että kuis sulla näin hyvä tuo on näillä viikoilla. :D Hyvä vain, ei lisärautaan tarvetta.
En mä silti voi kyllä valittaa yhdestäkään asiasta mitä nyt on, vaikka kivut elämää rajoittavatkin. Kunhan vauvalla kaikki on hyvin niin kyllä tämä äiti pärjää. Olen niin iloinen ja olo on myös hiukkasen epätodellinen! Wää, me ollaan päästy nääin pitkälle jo.
Kuullaan taas. Voikaa hyvin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti